Muikeeta

Kiroon tän korven alimpaan helvettiin! Siis voitteko kuvitella että joudun käymään, esim. nyt vaikka työkkärissä Kirkkonummella(joo asun siuntiossa jos joku tietää tän kyläpahasen?), vaikka Lohja on tossa alle 10km päässä. En oo ikinä edes käyny Kirkkonummella, siis jos sitä ei lasketa et oon ollu juna-asemalla. Ette usko miten ottaa taas päähän :<<

Mulla on ihmeen hyvä fiilis ollu tässä pari päivää ja jotenki en voi kun hymyillä, se tuntuu oikeesti hyvältä. Ehkä ne lääkkeet alkaa vaikuttaa? Jotenki toivon että se on sitä ettei mitään ohi menevää, jonka jälkee alkaa armoton angsti :D Lille kyllä sano että on mahdollista että se angsti vielä iskee, mutta ei niin, että olisin valmis hyppäämään katolta tai jotain.. en halua enää ikinä sellasta oloa :< Nyt mulla on halua tehdä asioita, vaikka pelkään edelleenkin tilanteita jossa on paljon ihmisiä ja luulen että tuun välttämään niitä vielä pitkään. En oikeesti uskalla lähestyä ketään mun ikästä, koska mulla on koko ajan sellanen tunne että kaikki tuijottaa mua nenänvartta pitkin (tiedän saatan olla/olen vainoharhanen) mutta kun ärsyttää kun yrittää hymyillä jollekkin niin vastaus on yleensä sellanen ''haista vittu''-ilme ja siitä tulee oikeesti paha mieli. Enkä ymmärrä sitä miks kaikki on niin ilkeitä toisille nykyään. Tiiän että mäkin oon ollu joitain ihmisiä kohtaan täys kusipää, mutta oon siitä oikeesti pahoillani ja oon tajunnu sen että kavereita ei oo koskaan liikaa..harmi vain että mun omat tuntuu niin kaukaisilta nykyään, mutta sitten toisaalta ymmärrän sen.

-Linda