Äh mä haluan takas Turkuun..Täällä kotona on niin epäreilun ankeeta, tää ei jotenki tunnu kodilta enää. Tää on vaan tällänen paikka jossa yritän olla,(kirjaimellisesti vain _OLLA_) odotellen seuraavaa viikonloppua, kun pääsen taas matin luokse. Inhottaa.
Oltiin tossa lauantaina leffassa kattomassa Sherlock Holmesia ja oli kiva yllätys, kun yks vanha tuttu(jonka kans en oo puhunu moneen vuoteen) istu siinä meiän lähellä ja oli mulle silleen että ''tunnistatko mua.'' Mä vaan tuijotin suu auki ja nyökytin, ku en vaa voinu ymmärtää millanen sattuma se oli. Teatterin suurin sali, vanha kaveri joka asuu vieläkin samalla paikkakunnalla kun minä ja sitten että se istuu siinä ihan meidän edessä. Maailma on pieni :D
Näin tänää kampissa tosi hellyyttävän näkösen pojan. Mun teki mieli mennä puhumaan sille, mut en sitte viittiny ku se puhu englantia ja mä en ala sönköttää mun kakkaenklantia. :'> Se istu mua vastapäätä ja pelas kännykällä, sitte se nosti aina välillä katseen ja sitte se hymyili mulle. voi että :-------------) moi vaan sinä, jos eksyisit lukemaan tän (epäilen kyllä) sait mut hyvälle tuulelle :>
Se mun hyväntuulisuus loppu melko lyhyeen, kun näin kuka oli bussin ratin takana. Olin pettyny kun mun lemppari kuski ei taaskaan ollu vuorossa =(Mutta, en voi ymmärtää mikä sitä naista riivaa! Onkohan se oikeesti kyrpiintyny sen työhön nii pahasti, ettei voi edes vähän hymyillä saati sitten tervehtiä. Tää oli nyt jo neljäs kerta kun sain kattoo sitä sen tosi _ilosta_ naamaa ja se katto mua ku halpaa makkaraa kun sanoin sille moi...jostain kumman syystä odotin jotain vastausta mutta tää istuu siinä suu mutrussa sanomatta yhtään mitää. Siinä matkalla mietin kanssa sitä että minkä hullun kyydissä mä oikein olen..tämä eukko meinaa ajo kolmesti päin punasia <.<
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti