Tänää olin taas lillen luona sillai, et äiti oli mukana siellä. Olin aivan varma että pillahdan itkuun, mut sain (luojan kiitos) pidettyä itteni kasassa. En tosiaan ala itkee äidin edessä, hah EN TODELLAKAAN!
Mulla on taas keskiviikkona aika tammisaaressa, tosin nyt ei tarvi mennä vaa'alle, vaan hakee uusiin, vahvempiin lääkkeisiin resepti, mikä nyt vähän pistää masentamaan, koska haluun vaan että tää kaikki olis ohi. Haluan parantua, mut samalla ikävoin laihdutuslääkkeitä ja sitä ilontunnetta mikä tuli aina, kun näin että oon kevyt, pieni, laiha.....täydellinen(?) En osaa kuvitella että antaisin itteni paisuu niihin mittoihin, missä olin viime keväänä. Ajatuskin ällöttää!
Tällä hetkellä olo on hirvee. Tekis vaan mieli käpertyy peiton alle vollottamaan, mut sitten en halua alkaa selittää kenellekkää et mikä mulla on, jos joku sattuu pamahtaa mun huoneeseen..Tää itkun pidättely alkaa käymään pidemmän päälle voimille, haluun pois :<
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti